art journal 46 - I miss you

Olen niin tottunut värittämään ja kirjoittamaan elämääni, että en oikeastaan viihdy matkoilla, poissa. Eniten kaipaan työpöytääni ja tarvikkeita siinä hyllyssä, että voin tehdä paperille juuri sitä mikä tänään houkuttaa. Minulla on jonkun sorttinen addiktio. Tai olen löytänyt paikkani tässä maailmassa.

Päiväkirjan värittäminen, kirjoittaminen ja mietiskely on minulle hengitystä. Ehkä se johtuu klimpistä aivoissa tai ties mistä, mutta asioitten seulominen tuottaa tyydytystä ja rauhaa. Kirjan aukeamat ovat selityksiä, tämän minä ymmärsin, tähän asti pääsin tänään.

Olen vetänyt muutaman työpajan viime viikkoina ja onneksi näyttää löytyvän muitakin ihmisiä, jotka ymmärtävät värittämisen tarpeen ja mahdollisuudet.